Tänään Netflixiin ilmestynyt Witcher sarja perustuu puolalaisen Andrzej Sapkowskin kirjasarjaan josta on myös pelisarjakin tehty, CD Projek REDin toimesta ja sarjakuviakin aiheesta löytyy. Sormusten Herra tasoinen elokuva vain puuttuu mutta TV-sarjani tarinan pystyy hyvin kertomaan. Vai pitäisikö sanoa, tarinaa pystyy kertomaan.

Noituri on itselleni tuttu sekä pelisarjan että kirjasarjan kautta joten tänä TV-sarjaa aloittaessa tietämys maailmasta, hahmoista ynnä muusta on aika suuria ja ehkä siksi sitä kohtaan on asteittain vähän ylikriittinen. Kiinnostavaa onkin ajatella että miten monet muut voivatkaan tätä kaikkea miettiä. Jotkut ovat saattaneet lukea kirjoja kun taas toiset ovat saattaneet pelata pelejä. Osa ei välttämättä ole tehnyt kumpaakaan.


Itselläni ehkä suurin ensisijainen ongelma oli se että en vain allekirjoita Henry Cavillia Geraltiksi, koska monta parempaakin vaihtoehtoa olisi ollut (esim. Zach McGowan) mutta positiivisena pidän sitä että Cavill on pelannut Witcher 3: Wild Huntin ja osoittanut kiinnostusta sarjaa kohtaan, eli hänellä on ymmärrystä materiaalista. Kyllähän hän myös näyttää suhteellisen sopivalta rooliin eikä hänen suorituksensa nyt mikään epäonnistuminen ole, toisin kuin muutamat hänen elokuvasuorituksensa. Paljon enemmän sarjaa katsottuani, itseäni nyppii muutaman hahmon olomuoto ja roolitus/roolisuoritus. Eniten Triss Merigold joka ei näytä siltä miltä pitäisi, ei tunnu miltä pitäisi eikä hänessä ole yhtään sitä jotakin mitä vaikka pelitrilogiassa hahmossa oli enemmän kuin tarpeeksi. Oli se sitten seksikkyys, asenne tai jokin muu. Se on ehkä itselläni se suurin pettymys sarjan kohdalla, mutta myös j6:n loppupuolella oli eräs todella heikosti tehty hahmo jota ei peleissä näkynyt, oikeasti.

Siitä päästäänkin siihen että miten monet muut vastaavat tilanteet ottavat vastaan. Itse koen että Witcher pelisarja teki valtaosan kirjoista peräisin olevista hahmoista esimerkkilisesti, kuten Geralt, Triss, Yennefer, Ciri ja ties kuin moni muu. Vain harvat olivat sellaisia jotka eivät toimineet, kuten vaikka Lambert tai Radovid. Tästä syystä itse vertaan sarjan versioita pelin versioihin todella vahvasti, koska koin että pelit tekivät todellista kunniaa kirjoille joiden hahmoista tietysti loin mielessäni jonkinlaiset versiot joihin sitten vertasin pelien versioita.


Vaikea onkin sanoa että onko silloin onnekkaampi jos ei tunne maailmaa ollenkaan kun katsoo juurikin vaikka kirjaan pohjautuvan elokuvan tai pelaa kirjasta tehtyä peliä. Vai onko parempi että on jonkinlainen käsitys.

Melkein voisin omakohtaisen kokemuksen kautta todeta että kun on jo olemassa tietty käsistys kokonaisuudesta niin silloin ne virheet ja heikkoudet huomaa helpommin ja niihin tarttuu helpommin samalla aikaa kun ne selvät vahvuudet ottaa paikoin itsestään selvyytenä tai niitä ei noteeraa yhtään niin selvästi. Käyttäen jälleen Noituria esimerkkinä, Witcher 3: Wild Hunt on mestariteos, joten se asettaa korkeita vaatimuksia. Kirjasarja on erinomainen, täynnä potentiaalia ja Netflix sarja taas on kirjalle tyylilisesti ja tarinallisesti uskollinen ja varsin onnistunut versio, mutta joka ei ole kuitenkaan niin hyvä kuin pelisarjan kolmas osa.

Kun miettii että pitäisikö jostakin aiheesta tehdä jokin uusi versio jotta tarinan voi kertoa laajemmalle yleisölle, niin ei siihen taida olla oikeaa vastausta; Että mikä olisi se oikea keino, koska kaikilla on tietyt vahvuutensa. Witcher on tällä hetkellä viimeisin esimerkki siitä, että samasta aiheesta voi tehdä erittäin onnistuneesti niin kirjan, pelin, sarjakuvan kuin tv-sarjankin, miksei joskus myös elokuvaakin...