Pelien kanssa alkaa enemmän ja enemmän olla kyse siitä omalla kohdalla että kun pelin aloittaa, niin sen kanssa ensisijaisena tavoitteena on katsoa tarinan loppuun asti. Mutta joidenkin pelien kanssa on sitten tavoitteena katsoa kaikki mitä peli tarjoaa ja mennä niin sanotusti kokonaan loppuun asti, jolloin isosta kokonaisuudesta on tehty kaikki mahdollinen. Hyvin monien pelien kanssa onkin kysymysmerkkinä se, että tekisikö siinä sitten kaiken mahdollisen?

Koska nykyään pelattavana on niin iso määrä erilaisia pelejä, joutuu väkisinkin valitsemaan yhden ylitse toisen mikä tarkoittaa sitä, että jos aikaa on rajallisesti (kuten aina) on helposti tilanteessa jossa jo pelkän tarinan loppuun asti katsominen voi viedä niin kauan, että kaikkea muuta ei yksinkertaisesti ehdi tehdä. Sanotaan heti että sellaiset pelit joista oikeasti pitää ja jotka oikeasti koukuttavat, tulee kyllä pelattua kokonaan, sillä silloin en itse oikeastaan edes pelaa mitään muuta. Tälläisissä tilanteissa kaikki muu saa odottaa.

Kyse on yleensä juurikin siitä, että kuinka paljon peli houkuttaa. Jos peli oikeasti kiinnostaa, niin kyllähän siitä haluaa irti mahdollisimman paljon. Pitkissä peleissä se sivutekeminen on helposti melkoista täytettä, minkä vuoksi pelaaminen itsessään ei välttämättä ole ihan niin kiinnostavaa ja houkuttelevaa että ihan kaikkea viitsisi edes alkaa tekemään. Itselläni tosin on vähän sellainen tapa/pakkomielle että pelistä tehdään ihan kaikki, jos se on ylipäätään tullut ostettua. Siitä on tosin päästy aika hyvin irti pelaamalla sellaisia pelejä jossa sitä tekemistä on yksinkertaisesti niin paljon, että koko prosessi tuntuu turhankin isolta. Kuten Assassin's Creed: Valhalla. Kyllähän isoja pelejä on silti pelattu täysin läpi, kuten Witcher 3: Wild Hunt.

Pituus onkin iso tekijä tässä kokonaisuudessa. Jos pelin tarinan pelaa läpi noin 10 tunnissa, niin kyllähän se sivutekeminen oitis alkaa vaikuttaa täysin mahdolliselta suoritteelta, mutta jos pelkästään tarinan läpikäyminen vaatii sen lähemmäs 50 tuntia, niin sen jälkeen on yleensä joka aika kypsä peliin, ellei kyseessä ole aivan erityinen tapaus. Sellaisia erityisiä tapauksia alkaa olla lopulta aika vähän.

Pituuttakin voi tietysti karsia erilaisilla oppailla internetissä, jos vastaan tulee vähänkin sellaisia kohtia joissa ei ole varmaa että mitä pitäisi tehdä ja jos vaikeustason pudottaa alaspäin, niin pelaamista voi myös nopeuttaa jonkin verran. Tietyissä tapauksissa se tosin vie osan pelin painoarvosta pois. Sanotaan että jos pelin on ostanut omaksi, ei tällä ole mitään väliä, koska aikaa on, mutta jos peli on pelattavissa rajallisen ajan, niin kyllä siinä yleensä alkaa etsiä oikoteitä, jos peli oikeasti kiinnostaa.

Loppuviimeksi kyse on kuitenkin siitä että jos peli oikeasti kiinnostaa niin paljon että siinä haluaa tehdä kaiken, niin kyllä siihen sitten löytää sen verran aikaa. Jos pelin tarina ei nappaa ollenkaan, on hyvin todennäköistä, että kyllä se pelaaminen jää todella lyhyeen.